| Ilo |
| Kirjoittanut Pekka Kiviranta |
|
Joulun sana on ilo. Se oli enkeleiden keskeinen viesti. Nyt tulee ilo paimenille ja koko kansalle. Kaikille kansoille. Iloa me haluamme jouluna tuottaa myös läheisille ja kaukaisille. Kodin siivoaminen, leivonta ja ruoanlaiton tuomat tuoksut, koristeet, valot, kortit, lahjat. Iloa tuottamaan ne on tarkoitettu. Iloa itselle ja toisille. Iloa halutaan tuottaa myös kaukaisille lähimmäisille. Tärkeätä ei ole se, että vastaanottaja tietää, keneltä lahja tulee. Lahjan antaja saa sydämeensä ilon siitä, kun voi tuoda iloa toiselle ihmiselle. Ilo on jotakin syvältä kumpuavaa, joka tuntuu ja näkyy kaikkialla. Leikinlasku hyvässä seurassa rentouttaa lihaksia, estoisuus katoaa, kyyneleet kohoavat silmiin ja ilo näkyy koko olemuksessa. Ja se on eri asia kuin keinotekoinen, puristettu ja loukkaava, sopimaton, huvittavaksi tarkoitettu kielenkäyttö. Ilo kasvaa turvallisessa ilmapiirissä. On mukava olla yhdessä ja toiseen ihmiseen voi luottaa. Joulun ilo kertoo, että olen hyvässä turvassa, kun minullekin on syntynyt Vapahtaja. Ei ole mitään pelättävää. Saan kaiken lahjaksi. Sellainen Vapahtaja minulla on. Sinullakin. Tämä ilo painuu syvälle ja se sieltä syvältä kumpuaa asioina, jotka tuovat iloa monille. Hymy leviää, halaus hoitaa, usko kasvaa, luottamus Jumalaan on kaiken pohja. Pekka Kiviranta Ps. olisiko niin, että ELYllä on erityinen vastuu tässä, kun ely ja ilo kuulostavat aika lailla samalta. Takaisin |
| Viimeksi päivitetty 10.01.2011 15:30 |