Oho, olipas suora kysymys! Ja paikka, missä kysymys esitettiin, oli erikoinen. Olin hammaslääkärissä, alaleuka puudutettuna ja pora suussa valmiina töihin! No, ei tilanne ehkä noin dramaattinen ollut mutta yllättävä kyllä. Ymmärrettäväksi kysymyksen tekee se tausta, että ilmoitin tuolle hammaslääkärille olevani opiskelija teologisessa tiedekunnassa. Spontaanisti hän kysyi, olenko uskossa? Saatuaan myöntävän vastauksen hän totesi, - niin minäkin! Hyvässä yhteisymmärryksessä ja ennen kaikkea kivuttomasti hoitui hampaan poraus ja paikkaus tuon keskustelun jälkeen.

Mietin, milloinka viimeksi kuulin tuon kysymyksen. Aika harvoin se osuu omalle kohdalle. Saisi sattua useammin, pääsisi vastaamaan, kuten Pietari opettaa:” …olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. 1.Piet.3:15

Onnistuin mielestäni vastauksessani hyvin, ”haistelin” kyllä ilmaa ja mietin, mihin suuntaukseen kyseinen henkilö voisi kuulua. Puheessa sivuttiin naispappeutta ja Helsingissä sijaitsevaa Kappelia… mutta ei niistä nyt sen enempää. Paitsi se, mitä Pietari kirjoittaa seuraavassa jakeessa äskeisen siteerauksen jälkeen: ”Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.” 1.Piet.3:16 Sävyisästi ja kunnioittavasti, säilyttäen hyvä omatunto. Huh, se ei aina olekaan niin helppoa, ei lainkaan.

Miten ilmaista toiselle ihmiselle, että kuule, minä olen oikeassa ja sinä väärässä! Ilman, että ”lyö” toista Raamatulla? Minulla olisi niin kova halu päästä osoittamaan, että minä olen oikeassa, minä tiedän, minä osaan, seuraa minua. Tunnistan sen ongelman, joka liittyy oikean opin varjelemiseen puhtaana. Evankelinen liike on perinteisesti vahva opillinen liike ja se antaa turvallisuutta ja ryhtiä. Mutta myös me evankeliset olemme ihan tavallisia ihmisiä, joilla ei itsellä ole mitään, joka nostaisi meitä toisen ihmisen yläpuolelle, paremmiksi ihmisiksi tai uskoviksi. Oikea oppi ilman rakkautta satuttaa. En haluaisi asettaa oppia ja rakkautta mitenkään erilleen toisistaan. Kaiken opin keskuksessa tulisi olla rakkauden kautta vaikuttava usko. Opin keskuksessa on Jeesus Kristus, ristiinnaulittu Herra ja Vapahtaja. Tämä oppi ei aja ketään pois, vaan tulee lähelle, vaatimatta, pelottelematta, ahdistelematta. Ja mikä ihmeellisintä: Hän antaa sen, mitä hän vaatii. Hän antaa uskon.

Jos sinulla ei ole uskoa, älä syytä itseäsi, et sinä sitä voi mistään ottaa tai hankkia. Se on lahjaa. Se, mitä voit tehdä, on pyytää: Hyvä Jumala, anna minulle usko. Lapsen usko, pelastava usko, turvallinen usko, joka antaa rohkeuden elää ja rohkeuden kuolla. Meillä on sellainen Vapahtaja ja Jumala, että jos hän jotain halua ihmiselle antaa, niin iankaikkisen elämän. Ole siis turvallisella mielellä, Sana vakuuttaa: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Ja anteeksiantamuksen kautta olet Jumalan lapsi. Siinä se usko on. Siinä, mitä sinulle luvataan ja annetaan lahjaksi. Ole siis turvallisesti uskossa, ja elä tässä Jumalan Pojan uskossa elämäsi.