2.4.

Julkaistu: 02.04.2020 09:20

Tänään mielessä kaksi asiaa.

Maailmanlaajuinen pandemia on vaikuttanut syvästi myös Suomesta lähteneiden lähettien työhön ja elämään. Monet lähetit ovat palanneet kotimaahan. Osa heistä on joutunut lähtemään tosi nopealla aikataululla. Tilanne kohdemaassa on muuttunut nopeasti. Kaikkien kannalta on arvioitu parhaaksi vaihtoehdoksi nopea maastalähtö. On ollut pakko jättää tehtävät, rakkaiksi tulleet kansalliset työntekijät, seurakuntalaiset, ystävät. Tulevasta ei tietoa. Ei siitä, koska mahdollisesti voi palata, eikä siitä, mihin tilanne maassa muuttuu ja miten ystäville käy. Ehkäpä mielessä on ollut apostoli Paavalin sana eron hetkellä rakkaaksi tulleille seurakunnan vaikuttajille: "Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20:32). Erossa on paljon haikeutta, epävarmuutta, pelkoa, mutta samalla kuitenkin syvällä sisimmässä on varmuus siitä, mikä kantaa ja kestää nyt ja huomenna, Jumalan armo, Kristuksen työ. Sen varaan tahdon jäädä ja siinä turvassa sinäkin saat olla.
ELYn lähetti Merja Kramsu tuli Pietarista kotiin ja on nyt parin viikon kotikaranteenissa.
Moni lähetti ja lähettiperhe on myös päättänyt jäädä kohdemaahan. Heidän kohdallaan on arvioitu toisin. Tässä tilanteessa heidän on ehkä viisainta ja turvallisinta jäädä työalueelle, jatkaa työtä, ehkä vähän toisenlaisessa muodossa, mutta jatkaa kuitenkin.
Muistetaan lähettejä, heitä, jotka palasivat ja heitä, jotka päättivät jäädä. Ja muistetaan myös erityisesti työalalle jääneiden läheisiä täällä kotimaassa.

Toinen asia on: Tämä pandemia menee ohi. Tulee aika, jolloin palataan siihen normaaliin arjen harmauteen, miksi sitä joskus kutsutaan, ja jota nyt syvästi kaipaan. Siihen tavalliseen arkeen.
Mitäpä jos tehtäisiin tällainen päätös: Kun se hetki tulee, niin silloin kyllä kutsun ystäviä, naapureita iltateelle, tai sunnuntain päiväkahville ja vietetään aikaa yhdessä. Lauletaan yhdessä Siionin Kanteleen lauluja (tai jos Kannel ei ole tuttu, tuttuja virsiä). Ihan vain oman porukan kesken. Tavallisina kristittyinä.

Kolmaskin asia kuitenkin: Meidän on syytä opetella pyytämään apua. Tänä aikana apua on saatavilla, auttavia tahoja, yksittäisiä ihmisiä, yhteisöjä, seurakuntia on olemassa, joilla on mahdollisuus auttaa. Kunhan saavat tiedon avun tarpeesta. Apua saa kaupankäyntiin, muiden asioiden hoitamiseen, mutta myös tilanteeseen, jossa yksinäisyys ahdistaa. Soita ja pyydä.