Julkaistu: 05.04.2020 14:14

5.4. Tasavallan presidentti totesi tv-haastattelussa tämän pandemian ihan alkuvaiheissa: Samalla kun otetaan fyysistä etäisyyttä, lisätään henkistä läheisyyttä. En muista lausetta sanatarkasti, mutta ajatuksesta tuli paljon lainattu kriisin eri vaiheissa.

Itse olen länsi-suomalainen. Ja jotenkin luonteenlaatuun kuuluu vetäytyminen. Muistan erään vanhan sukulaismiehen, joka tuli useinkin kylään. Istui hetken aikaa, ei niin kovin paljon puhuttu, ja sitten hän lähti. Monelle sosiaalisemmalle tuo tuntuisi varmasti kiusalliselta, mutta ei meille. Oli hienoa, kun hän poikkesi ja istui. Joskus juotiin kahvit. Mutta vaikka ei niin paljon puhuttu, kun mitään erityistä asiaa ei ollut, niin yhteys oli.

Fyysinen etäisyyden ottaminen jotenkin onnistuu. Vaikka ihmisiä ja yhteyttä heihin kaipaa. Sitä arkista yhteyttä, ja pyhäisiä kirkonmenoja ja kirkkokahveja. Mutta miten osaisimme tässä lisätä henkistä läheisyyttä. Sitä varten on olemassa ja nyt viime päivinä paljon kehitetty sosiaalisen median, somen eri muotoja. Hyvä niin. Mutta luulen ja oikeastaan tiedän, että on paljon sellaista yksinäisyyttä, jossa ihmiset syystä tai toisesta eivät näissä somen kanavissa ole.

Tämän yksinäisyyden lievittämiseen en oikeasti keksi muuta kuin puhelimen. Useimmilla meistä on puhelin, monilla myös sellainen liittymä, jossa käytännössä saa samalla hinnalla puhua vaikka kuinka paljon. Siksi taas rohkaisen: Soitellaan. Tutuille ja puolitutuille. On mukava kuulla toisen ääni. Ja on hyvä puhella.

Toinen tänään minua puhutellut asia on ”sielun rauha”. Telkkarissa haastateltiin aamulla näyttelijä, ohjaaja Kari Väänästä. Haastattelun lopuksi hän kertoi tarinan, jonka hän sanoo kertoneensa monta kertaa. Itse kuulin ensi kerran. Tarina kertoi tytöstä, jolle sanottiin: Jos voisit toivoa mitä tahansa, mitkä kolme toivetta hänellä olisi. Siinä vaiheessa Väänänen totesi taas liikuttuvansa tästä tarinasta. Mutta jatkoi kuitenkin. Tyttö totesi, että ei hänellä ole kuin yksi toive: ”Kun saisi sielulleen rauhan.” Kari Väänänen lopetti ja pyyhki silmiään. Siihen se haastattelu loppui.

Jäin pappina miettimään Jeesuksen sanoja: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” Joh.14:27

Mikä valtava aarre meillä kristittyinä ja kirkkona onkaan.