Julkaistu: 24.04.2020 15:58

24.4. Muutama päivä osa-aikaisena seurakuntapappina on iskenyt vahvasti tajuntaan sen, kuinka suuri muutos tavallisessa seurakuntatyössä on viime viikkoina tapahtunut. Toki sen olen tiennyt, että nyt olen sen myös kokenut. Seurakunnan kokoava toiminta on pysähtynyt. En tapaa tuttuja seurakuntalaisia muuta kuin sattumalta kaupan pihassa. Eikä siinä voi kovin syvällisiä, henkilökohtaisia asioita jutella. Merkkipäivävierailuja ei voi tehdä, laitoshartauksia ei pidetä, kaikessa pitää varoa ihmisten kohtaamista. Ja kuitenkin ihmisten kohtaaminen on ihan perusasia seurakuntatyössä.

Messuja lähetetään verkossa. Sitä mietiskelen, kuinka suuri osa säännöllisestä jumalanpalvelusväestä löytää sen kotiseurakunnan jumalanpalveluksen verkosta. Kun ei se etsiminen niin helppoa ole. On myös ihan eri asia toimittaa jumalanpalvelus kirkossa läsnä olevan seurakunnan kanssa, kuin tulla ihmisten olohuoneisiin tietokoneen näytöllä. Sitäkin opettelen. Ja kun jumalanpalvelus rakentuu seurakunnan, papin, kanttorin, kuoron vuoropuheluun, niin verkossa se on pääosin yksinpuhelua.

Edelleen se vahvin seurakuntatyön väline seurakuntatyössä tänä aikana – minun mielestäni – on puhelin.