Muistokirjoitus Paavo Parkkinen

Julkaistu: 13.09.2021 06:00

Inkeri-aktiivi, rakennusalan yrittäjä Paavo Parkkinen menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen Vsevolovskissa, lähellä Pietaria 25.8.2021, 72-vuotiaana.

Paavo Parkkinen syntyi inkeriläiseen perheeseen karkoituksessa Jaroslavin alueella, Volgan rannalla 21.12.1948.

Stalinin kuoltua Parkkisen perhe pääsi palaamaan rakkaalle Inkerinmaalle, Kolbinon kylään Keltossa.

Tämän kyläyhteisön hyväksi Paavo toimikin koko elämänsä, sekä maallisissa, että kirkollisissa tehtävissä.

Nuori mies valmistui aikanaan Leningradin Fysiikkaan ja mekaniikkaan erikoistuneesta Teknisestä opistosta. Toisena ammattina oli musiikki. Todistus oli myös Musiikkiopiston kuoro-osastosta.Työkseen Paavo soitti myös bassokitaraa. Musiikki säilyi hänellä rakkaana harrastuksena koko elämän ajan. Varsinaisen elämäntyönsä Paavo teki kuitenkin rakennusalan yrittäjänä.

Inkerin kirkon uudessa nousussa oli Paavolla merkittävä osuus: aikanaan kodissa saatu uskonsiemen kantoi hyvää satoa, ensin Pushkinin seurakunnan nuorissa ja sitten myöhemmin Kelton seurakunnassa. Paavo Parkkisella oli syvä ja samalla hyvin valoisa kristillinen usko. Hän halusi elää sitä todeksi auttamalla lähimmäisiään ja rakasta Inkerin kirkkoa. Pitkään Paavo toimi mm.kyläläisten vaaleilla valittuna kylän luottamusmiehenä auttaen kaikkia kyläläisiä ja toimien näin merkittävästi koko kotiseutunsa hyväksi.

Kelton seurakunnassa Paavo oli esilaulajana jumalanpalveluksissa ja lauloi kuorossa sekä toimi aktiivisesti valtuustossa. Hän oli mukana myös ystävyysseurakuntatoiminnassa. Herätysliikeväen joukossa oli paljon ystäviä ja tuttavia. Inkerin kirkon kirkkohallituksessa Paavo oli useita vuosia: osallistuen näin aktiivisesti myös koko kirkon hallintoon.

Uuden ajan koittaessa Paavo oli perustamassa Inkerin liittoa toimien pitkään sen puheenjohtajana. Inkerin liiton ystävät myös Suomessa ja Ruotsissa muistavat Paavon aktiivisena toimijana, joka oli valmis uupumatta ajamaan inkeriläisten asiaa.

Oma perhe: Viisi lasta saivat häneltä hyvät eväät elämän tielle. Paavo-isä korosti uskon, rehellisyyden, ahkeruuden sekä aktiivisen elämänasenteen merkitystä. Kaikille lapsille hän myös opetti suomenkielen. Sen myötä hän antoi lapsille myös avaimet inkeriläisen ja suomalaisen kulttuurin ymmärtämiseen ja vaalimiseen. Tästä lapset ovat hänelle ja äidille kiitollisia.

Kolbinon kylä Keltossa oli Paavolle rakas ja sinne kohonneen kirkon alttarilta saimme saattaa Paavo-isäni vanhurskasten lepoon Kelton hautausmaalle. Kirkon, jota Paavo oli itse ollut rakentamassa.

Inkerin kelta-puna-sininen lippu oli Paavolle rakas, mutta rakkainta lipussa oli siinä oleva risti. Ristin läpi näkyvään Jumalan armoon luottaen lankomies, piispa em. Aarre Kuukauppi, toimitti siunauksen 28.8.2021. Yli satapäinen saattojoukko oli myös läsnä Kelton vanhalla, suomalaisella, luterilaisella hautausmaalla, jonne Paavo Parkkinen laskettiin odottamaan ylösnousemuspäivän aamua.

”Kaikki maailman kansat oppivat tietämään, että vain Herra on Jumala, ei kukaan muu.” 1.Kun. 8:60

Siunaamme Paavon muistoa

Omaisten puolesta
Esteri Parkkinen, tytär