Erkki Helle – Viittatiellä
"Tihkusateessa, pilvien leijuessa kasvojen tasalla, tavoittelimme Ounastunturin lakea. Aioimme oikaista viittatieltä, mutta hetken kuljettuamme palasimme takaisin toistellen menneitten sukupolvien neuvoa: ’Viittatieltä ja Jumalan sanasta ei ole hyvä poiketa.’”
 |
| Paimenen tärkein tehtävä on pitää huolta laumasta. Pahinta, mitä voi tapahtua, on se, jos joku laumasta katoaa. Näin ei paimenelle saisi käydä. Tätä kaikille paimenille itsestään selvää asiaa Jeesus käytti myös opetuksissaan lähtökohtana. Jotakin hyvin samaa on leirien tai retkien johtamisessa. Lastenleireillä uintihetket ovat usein vetäjille kaikkein raskaimpia. Ei siinä tarvitse kuin istua laiturilla ja seurata, mutta mielessä on koko ajan tärkein asia: Ovathan varmasti kaikki tallella. |
Erkki Helle veti vuosien aikana lukuisia vaelluksia Lappiin. Aikuisryhmän kanssa vastuu on toisenlainen. Ei aikuista voi samalla tavalla valvoa ja ohjata kuin lapsia voi, mutta sama huoli mielessä on: Eihän kukaan vain joudu hukkaan.
Omaa vastuutaan Hyvän Paimenen apupaimenena Erkki Helle kantoi vuosikymmenten ajan kirjoittaessaan pieniä ”Pysähdy hetkeksi” tekstejä Keskisuomalainen–lehteen.
Vaikka lukijaa ei olekaan voinut käskeä tai ohjata elämän vaelluksessa oikealle tielle, on Erkki uskollisesti halunnut osoittaa: Tässä on turvallinen, luotettava ja varma tie.
Helle ei myöskään häpeä sanomaa Jeesuksesta, vaan hän haluaa tuoda kirkkaasti esille sen, kuinka Jeesus Kristus on tehnyt kaiken valmiiksi ja Hänen armonsa riittää jokaiselle. Taivaan tie on viitoitettu Jeesuksen ristin merkeillä.
Viittatiellä on kokoelma lyhyitä kirjoituksia, jotka tahtovat pitää meidät elämän eri vaiheissa oikealla tiellä, Kristus–tiellä. Sillä sitä tietä kulkeva pääsee varmasti perille.
Siksi iloiten voin suositella tätä kirjaa jokaisen omalle yöpöydälle tai tuliaiseksi naapurille.
Näytteitä kirjan sivuilta:
Turva pimeydessä
Lähes päivittäin tiedotusvälineet kertovat tapahtumista, joissa hämärämiehet ja -naiset ovat olleet liikkeellä rötöksiä tehden. Useimmitenhan laittomuudet tehdään toisilta salaa. Joskus päivisinkin ollaan liikkeellä kasvot peittäen. Sellaisia kuvia olemme nähneet mielenosoituksista ja mellakoista.
Miksi ihminen pelkää paljastaa kasvonsa? Eikö siksi, että hän tietää olevansa joron jäljillä ja joutuvansa paljastuessaan noloon tilanteeseen.
Onhan kristitynkin vaellus perin usein kuin sakean usvan läpi puskemista. Muistan elävästi erään iltapuhteen, kun tihkusateessa, pilvien leijuessa kasvojen tasalla, tavoittelimme Ounastunturin lakea Enontekiöllä. Aioimme oikaista viittatieltä, mutta hetken kuljettuamme palasimme takaisin toistellen menneitten sukupolvien neuvoa: "Viittatieltä ja Jumalan sanasta ei ole hyvä poiketa.”
Tänään saamme rohkaisuksi profeetan sanat: "Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.” Jes.50:10
Isä meidän
Martti Luther on sanonut, että Isä meidän -rukous on kaikkein suurin marttyyri. Hän tarkoitti sitä, että Isä meidän -rukousta rukoillessamme me emme tule pysähtyneeksi ja miettineeksi sen sisältöä.
Kaksi tärkeää asiaa on syytä muistaa.
Ensiksikin se, että Isämme on taivaissa. Jumala on meidän rukoilijoiden yläpuolella. Me olemme vain maan tomua ja tuhkaa ja kuitenkin on lupaus, että me tulemme kuulluksi.
Toinen tärkeä seikka on se, ettemme omi itsellemme Jumalaa isänämme. Hän on kaikkien kansojen ja kaikkien ihmisten Isä. Siis heidänkin, jotka eivät hänestä halua tietää tai jotka ajattelevat ja sanovat tulevansa toimeen omassa varassansa.
Hän on myös heidän Isä, jotka hapuilemalla hapuilevat löytääkseen oikean alkuperänsä. Myös oman aikamme pakanakansat kuuluvat Jumalan luomaan ja Kristuksen lunastamaan maailmaan.
Omaan rukoukseemme liittänemme myös heidät, jotka eivät vielä tunne taivaallista Isää.
Tarjous 3 €/kpl
Tai 2 kpl/5 €
Ovh. 12,90 €/kpl
Kirja julkaistiin vuonna 2014.
Kirjaa voi ostaa Elyn työntekijöiltä ja toimistolta. Tuotto Elyn työn tukemiseen.
Tilaukset:
ely@evankeliset.net
p. 040 415 9416