Minä olen Antero

– Minulla ensimmäinen uskon kriisi oli jo lapsena. Olin jotain 3-4 vuotias. Olin käynyt pyhäkoulua ja kotona oli opetettu rukoilemaan ja sanottu, että Jumala kuulee rukoukset.
– Minun teki kovasti mieli polkuautoa ja illalla tosissani rukoilin, että aamulla oven takana olisi polkuauto. Mielessäni olin varma, että näin tapahtuisi. Innoissani menin aamulla katsomaan, mutta mitään autoa ei ollut. Se oli pienelle miehelle kova uskon pettymys.

Todellinen voimavara

Antero Rasilaiselle usko on tänään elämän tärkein ja kallein asia.
– Se on todellinen voimavara. Elämässä on jotakin, joka ei ole minusta riippuvaa, vaan on olemassa joku, joka kantaa. Minun ei tarvitse pärjätä, vaan saan ottaa lahjana vastaan. Vaikka kovin vähän tästä vielä ymmärrän.

Pysäyttäviä asioita

Anterolle on elämän aikana tapahtunut useitakin asioita, jotka ovat pysäyttäneet, vieneet suurten kysymysten äärelle.
– Armeijassa olimme lähdössä pyörämarssille. Ennen lähtöä minut tultiin noutamaan rivistöstä pois toisiin tehtäviin. Marssin aikana tapahtui onnettomuus, jolloin auto törmäsi rivistössä pyöräilijään ja vielä sillä kohden, jossa minä olisin ollut.
– Kapteeni tuli luokseni ja kosketti olkapäähän: ”Nyt Rasilainen on syytä rukoilla. Tilanne on vakava”.
– Menin ulos ja huusin Jumalalle: Tämä ei ole oikein. Ja sinä yönä tämä armeijakaveri kuoli.
– Sekin on jäänyt mieleen, kuinka isoäidilläni, hurskaalla kristityllä, oli oikeastaan vain yksi pelko: että hän ei joutuisi elämään halvaantuneena. Ja kuitenkin onnettomuuden jälkeen juuri sen hän kohtasi. Siinä oli toinen konkreettinen tilanne, jossa näkyi, että kaikki ei mene suunnitelmien tai meidän toiveidemme mukaan.

Hitaan kasvun tie

Antero kasvoi kristityssä kodissa, jossa kristillisyys oli elämän kantava voima. Tutuiksi tulivat seurakunnan toiminnat lapsesta asti.
– Rippikoulun suhteen minulla oli kovat odotukset. Sitten yhtenä iltana iltaohjelmassa leirin isoset puhuivat voimakkaasti siitä, että pitää antaa elämä Jeesukselle. Koin tämän asian sisälläni hyvin voimakkaasti, mutta päätin, että jos vielä huomenna tuntuu samalta, niin sitten ratkaisen asian näin. Mutta aamulla ei tuntunut. Ja niin minä jatkoin hidasta kasvua uskossa Jeesukseen.

Sisäpuolella vai ulkona

Monia muistikuvia nousee esiin, kun Anterolta kysyy uskonelämään vaikuttaneista tilanteista.
– Nuorena olin seurakunnassa iltavahtimestarina ja menin avaamaan nuorisotilan ovet raamattupiirille. Kun ketään ei vielä ollut paikalla, menin saliin rämpyttelemään kitaraa. Sitten ovelle tuli yksi raamattupiirin tytöistä ja kysyi minulta: ”Mitä sinä täällä teet?”.
– Hän kyllä heti huomasi, mitä oli sanonut ja miten minä olin sen kokenut ja hän pyyteli kovasti anteeksi. Mutta sen kautta minä ymmärsin jotakin siitä, että on olemassa ero onko sisäpuolella vai ulkopuolella.

Voi toivottaa Jumalan siunausta

– Iän karttuessa uskosta ja Jumalasta puhuminen on muuttunut helpommaksi. Ei tarvitse kertoa omasta uskosta, eikä pinnistää itsestä mitään, vaan voi olla puheissaan täysin rehellinen. Voi puhua siitä, mitä uskoo. Puhua Jeesuksesta, siitä, mitä Jeesus merkitsee.
– Ehkä iän myötä olen myös oppinut ymmärtämään enemmän toisia ihmisiä. Ei minun tarvitse yrittää pakottaa toista siihen uskon malliin, joka minulle on tärkeä.
– Ei se ole minulta pois, jos toinen ei usko samalla tavalla kuin minä uskon, tai vaikka ei uskoisi ollenkaan. Voin silti toivottaa Jumalan siunausta.

Välineitä todistamiseen

– Tiedän, että monilla evankelisilla on kipu sydämessä siitä, että ei oikein rohkene kertoa omasta uskosta lapsilleen tai lastenlapsilleen.
– Toivoisin, että me rohkenisimme käyttää erilaisia apuvälineitä uskosta kertomiseen. ELYssä meillä näitä välineitä on vielä aika vähän, mutta voi vaikka antaa ELYsanomat ja sanoa, että se, mitä tässä kerrotaan, on minulle tärkeää.
– Henkilökohtaiseen uskon todistamiseen me voisimme enemmän rohkaista toinen toistamme. Se ei tarkoita sitä, että todistaisin jostakin omasta kokemuksestani, vaikka ne voivatkin herättää ihmisissä kiinnostusta. Tärkeintä on, että me kertoisimme Jeesuksesta ja siitä, mitä hän itselle merkitsee.