Julkaistu: 18.04.2020 13:21

18.4. Hiljaisen viikon lauantai ja sitten pääsiäispäivät ja tämä pääsiäisviikko on minulle ollut hieno aika. ELYssä päätettiin, niin kuin monet seurakunnatkin ovat päättäneet, soittaa ns. riskiryhmään kuuluville jäsenilleen. Korona on eristänyt meidät toinen toisestamme. Seuroja emme voi pitää, messuun ei pääse. Eikä toisen luona voi kotona vierailla. Mutta on puhelin.
Osaltani olin mukana soittamassa. Sain listan nimiä ja puhelinnumeroja ELYn jäsenluettelosta. Siitä sitten järjestään soittelin. Aika moni oli sillä tavoin tuttu, että heti nimi yhdistyi muistissani kasvonpiirteisiin ja ehkä johonkin tapaamiseen. Kaikkien kasvonpiirteet eivät heti yhdistyneet nimeen, mutta puhelun aikana niin kävi. Jollekin toiselle ELYn soittajalle saattoi kaikki olla tuttuja jo heti nimestä.
Kohtaamiset puhelimessa olivat hyviä. Joidenkin kanssa juteltiin pidempää, toisten kanssa vaihdettiin kuulumiset, kyseltiin avun saamiset ja läheiset ja sitten siunauksen toivotus. Me olemme samaa joukkoa, ystävien: sisarten ja veljien kesken on hyvä puhella puhelimessa.
Tämä pääsiäisviikko muistuttava myös kasteestamme. Alkuaan pääsiäinen oli keskeinen kastepäivä, liittäähän kaste meidät ylösnousseeseen, kuoleman voittaneeseen Kristukseen. Kristuksen voitosta kertoo myös valkoinen kastepuku aivan kuin valkoinen konfirmaatioalba tai papin alba. Tähän viittaa myös huomisen sunnuntain vanha latinalainen nimi: Dominica in albis (=valkoisten vaatteiden sunnuntai), tai vähän pidemmässä muodossa ”pois riisuttujen valkoisten vaatteiden sunnuntai”. Kasteessa puettua valkoista vaatetta pidettiin viikon ajan. Se viestitti sekä kastetulle että hänet tavanneille: Hän on siirtynyt Kristuksen seuraajien joukkoon. Mutta vaikka nyt kastepuku riisuttiin, sillä ei se ollut oikein hyvä puku arkisessa työnteossa, sen sisältö säilyi. Kaste on pysyvä merkki, kastepuku vain väliaikainen.
Minun kasteestani on pitkä aika, ehkä sinunkin. Mutta sen voima on pysyvä: Se, mitä pääsäisenä tapahtui, se kuuluu lahjana myös minulle ja sinulle.